lauantai 15. elokuuta 2015

Blogistanian lukumaraton 15.8. (Päivittyvä)


Minulla on sellainen olo, että olen vähän myöhässä. Johan siitä on monta tuntia, kun heräsin. Takana on viisi viikkoa kesätöissä, jonne piti mennä aina seitsemäksi. Minun oli tarkoitus aloittaa maraton yöllä tasan klo 00:00, mutta kun tulin kotiin ja sain syödyksi, asetuin hetkeksi pitkälleni - ja heräsin seitsemältä aamulla. Hampaat pesemättä, meikit naamalla, osittain vielä päivävaatteissa, illalla pestyt pyykit edelleen koneessa märkinä. Olo oli hieman sekava. 

No, siitä sitten ylös ja laittamaan asioita järjestykseen, että voin aloittaa maratonin. Järjestelyssä kestikin kauan, sillä pesin lisää pyykkiä ja kokosin uuden työtuolini, jonka hankin jo torstaina, mutta johon en ollut aiemmin ehtinyt perehtyä. Sitten vähän netin selailua ja maratonkirjojen valintaa.


Kirjoiksi valikoituivat seuraavat niteet:

1. Samuli Antila: Rajat ja muita kauheita tarinoita
Tämä kirja oli mukana jo BookTubeAThonissa, johon osallistuin viikko sitten. En kuitenkaan ehtinyt lukea sitä lainkaan. Kirja on ohut, joten se olisi helppo saada maratonin aikana luettua loppuun. Näin saisin korjattua hieman lisää Goodreadsin katastrofaalista lukuhaastetilannettani.

2. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Kirja on ohut ja se on lymyillyt hyllyssäni pitkään. Tällä kirjalla saisin ratkaistua vähän ongelmaa nimeltään Hyllyssäni on liikaa kirjoja, joita en ole vielä lukenut.

3. Rainbow Rowell: Attachments
Tilasin kirjan netistä keväällä ja sen saapumisessa kesti ikuisuus, sillä se oli ensiksi lähetetty väärälle henkilölle. Kun lopulta sain kirjan käsiini, luin sitä noin 50 sivua ja sitten se vain jäi. Olisi kiva saada tätä eteenpäin.

4. Jaakko Markus Seppälä: Lemen
Lemen on kuitenkin listassa ensimmäinen, johon aion paneutua. Ensi maanantina on nimittäin lukupiirini kokoontuminen, enkä ole vielä edes aloittanut kirjaa. Siispä minulla on nyt kolme päivää aikaa saada kirja luettua. Toivottavasti maraton antaa hyvän potkun takamukselle.

En tänään ehdi lukea yhtäjaksoisesti. Päivällä on Turku Priden kulkue ja illemmalla minun pitää leipoa ravintolapäivää varten. Mutta muuten aion käyttää päivän lukemiseen.

Eli ei kun tuumasta toimeen. Aloitan maratonin klo 11:15.

Klo 11:50
Aloitus jäi vähän lyhyeen, sillä nyt pitää valmistautua lähtöön. Pohdiskelin tässä, että onnistunkohan koskaan osallistumaan Blogistanian maratoniin niin, ettei minulla olisi samana päivänä muitakin menoja.

Luin Lemeniä 17 sivua eikä ainakaan vielä innostanut erityisemmin. Bongasin turhan monta oikeinkirjoitusvirhettä...

Sivuja luettu: 17

Klo 18:00
Kun tulin Pridestä kotiin, keitin kahvia ja vilkaisin kirjapinoani. Mikään niistä sillä hetkellä innostanut juurikaan, joten päätin hetken mielijohteesta aloittaa Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan ensimmäisen osan Kesyttömän. Sain sen eilen kaveriltani, jolla sattui olemaan kirjaa kaksi kappaletta.

Tämä kirja on pitkään ollut jollain mentaalisella TBR-listallani. Ei ehkä korkeimmalla sijalla, mutta kuitenkin sellaisella sijalla, että todennäköisyys tutustua sarjaan joskus on ollut hyvin todennäköinen.

Nyt olen tutustunut kirjaan jo noin sadan sivun verran. Etenin alle kahdessa tunnissa sata sivua. Kuvassa on oikein todiste, että neljän maissa aloitin lukemisen ja nyt kuudelta kirjoitan päivitystä. Tarina etenee mukavan jouhevasti. Teksti on sujuvaa ja aina tulee jotain uutta, mistä kiinnostua. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että meneillään on aika tuttu "uusi tyttö saapuu kaupunkiin ja outoja asioita alkaa tapahtua" -tarina, mutta mausteena on Kainuu, pieni suomalainen paikkakunta ja kummallisen hyvännäköiset mallivartaloiset lukiokaverit. Vielä ei ole ihmissusia hypännyt mukaan ja olen jo pohdiskellut, kuka näistä hahmoista paljastuu lopulta ihmissudeksi.

Sivuja luettu: 116

Klo 22:30
Olen edennyt Kesyttömässä sivulle 206, eli olen jo melkein puolessa välissä. Tämä kirja on ihan mukavaa luettavaa. Sivut kääntyvät nopeasti. Jonkin verran tietyt nuortenkirjallisuuden kliseet hymyilyttävät, mutta pääsääntöisesti tarina on mukava, Haluaisin, että tiettyjä juttuja eräiden hahmojen menneisyydestä paljastettaisiin, mutta koska sarja on neliosainen, on ehkä ihan hyväkin, ettei kaikkea tuoda lukijan eteen välittömästi.

Ehdin tässä välissä leipoa piirakan huomista ravintolapäivää varten, joten lukuaikaa karsiutui sen vuoksi jonkin verran pois. Olen myös istunut koneella vähän turhan paljon. Väsyttääkin. Mutta olen sentään lukenut jotain.

Sivuja luettu: 216


Klo 10:30
Ravintolapäivän takia joudun lopettamaan maratonin tähän, joten on loppuyhteenvedon aika.

Illalla luin ennen nukkumaanmenoa vielä luin nelisenkymmentä sivua ja tänä aamuna vielä yhden luvun. Enempää en ehdi, jos haluan vielä tämän bloggauksenkin kirjoittaa.

Pääsin Kesyttömässä sivulle 268, mikä on ihan hyvin, sillä en usein lue juuri mitään kirjaa näin pitkälle vuorokauden aikana. Normaalioloissa Kesytön olisi ollut ehkä noin 3-4 päivän projekti. Nyt luin vuorokauden aikana 63% kirjasta, Goodreadsin mukaan.

Kesytön on mukavan nopealukuinen ja ihan laadukasta nuortenkirjallisuutta, vaikka jonkin verran se astuu genrensä kliseisiin. En ehkä ihan niele päähenkilön ja koulun kauneimman pojan romanssia, sillä tällä hetkellä se vaikuttaa siltä, että he tuntevat vetoa toisiinsa, mutta eivät ole erityisemmin vielä ehtineet syventää tunteitaan, mutta silti poika on jo hylkäämässä suurinpiirtein kaiken tytön vuoksi. Okei, he ovat teini-ikäisiä, eikä minulla ollut sitä iloa, että olisin itse saanut kokea teiniromanssin, mutta silti näiden nuorten rakastavaisten eeppinen tunteen palo ei oikein vielä vakuuta minua. Onneksi juoneen on heitetty mukaan myös päähenkilön erityisyys, mysteeri siitä, mikä hän on, joten mielenkiinto pysyy yllä ihan kohtuullisesti.

Sivuja luettu: 278

Tavallaan tämä maraton oli vähän epäonnistunut, sillä en lukenut juuri lainkaan niitä kirjoja, joita alussa esittelin. Toisaalta, pääasia on lukeminen, joten sain sentään luettua jotain. Jos en olisi tarttunut Kesyttömään, ties kuinka kauan se olisi lojunut hyllyssä koskemattomana.

Koska en ehtinyt kirjoittaa yhteenveroa BookTubeAThonista, ajattelin, että voisin tässä lähipäivinä kirjoitella jonkinlaisen yhteiden yhteenvedon, jossa vertailen näitä lukumaratonkokemuksia. Sitä siis odotellessa.

tiistai 11. elokuuta 2015

Kolmen kirjan haaste

Minut on haastettu kolme kertaa Kolmen kirjan haasteeseen. Miten osuvaa. Kiitoksia haasteesta, Celestine Lasisipuli, Kirjaneito ja Q+Black.  Haaste on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa, mikä pistää bloggaajan nostalgiseksi. Blogiurani alkuvaiheissa haasteita kiersi vilkkaasti. Se auttoi löytämään muita blogeja ja antoi omalle blogilleen näkyvyyttä. Ilmiöt kuitenkin tulevat ja menevät, eikä haasteita ainakaan minun silmääni ole sattunut yhtä paljon kuin ennen. Se ei onneksi estä osallistumasta, kun kerta mukaan haastetaan.

Kolmen kirjan haasteessa täytyy nimen mukaan valita kolme kirjaa. Kolme sellaista kirjaa, joista on blogannut ja jotka joskus haluaisi vielä lukea uudestaan. Tämän jälkeen luonnollisesti pitää haastaa kolme bloggaajaa.

Luin kirjoja uudestaan nuorempana, mutta nyt se on vähän jäänyt. Maailmassa on niin paljon uusia kirjoja, joihin haluaisin tutustua. Silti harmittelen jatkuvasti, etten saa luetuksi joitain hyviä tapauksia uudestaan. Ehkä tämä bloggaus antaa edes vähän potkua takamukselle.

Olisin voinut valita listaan vaikka kymmenen kirjaa. Nämä kolme päätyivät tänään mukaan, mutta jos olisin vastannut haasteeseen jonain muuna päivänä, mukaan olisi voinut valikoitua ihan toinen setti.


Magdalena Hai: Gigi ja Henry -sarja

Yksinkertaisesti: sarja on vain hemmetin hyvä. Steampunkkia ja seikkailua!

Törmäsin ensimmäiseen osaan, Kerjäläisprinsessaan, sattumalta, melko pian sen ilmestymisen jälkeen. Olin nähnyt kirjasta yhden arvostelun blogissa, joten päätin ottaa riskin ja lainasin sen. Sarja ei ehkä ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta kiinnostuksen kipinä syttyi ja laitoin kirja-sarjan korvan taa. Toisen osan kohdalla hurahdin täysin ja sitten olenkin ollut kova fani. Gigi ja Henry -sarja esitteli minut uudella tavalla suomalaiseen spefi- ja lanu -kirjallisuuteen. Voisin jopa sanoa, että en tiedä, missä olisin nyt, jos en olisi juuri oikealla hetkellä löytänyt tätä sarjaa.

Olen lukenut ensimmäisen osan jo kaksi kertaa, mutta olisi mukavaa joskus lukea kaikki kolme, mahdollisesti putkeen. Eräs fantasiakirjallisutta paljon lukeva tuttuni kommentoi, että hän näkee sarjan kuin yhtenä paksuna fantasia(steampunk)kirjana, joka on jaettu kolmeen osaan.


Philip Pullman: Kultainen kompassi ja koko Universumin tomu -sarja

Kultainen kompassi on yksi näistä kirjoista, jotka palauttivat lukuintoni pitkän jumin jälkeen. En ollut oikein saanut luettua mitään lukion jälkeen. Kävin töissä ja kotiin tultua katsoin TV-sarjoja ja istuin tietokoneen ääressä. Jostain syystä lainasin sitten kirjastosta Kultaisen kompassin, vaikken ollut sen elokuvaversiosta pitänytkään. Muistan, kuinka olin Rukalla laskettelulomalla ja huomasin nipistäväni yöunista, sillä halusin lukea vielä yhden luvun. En ollut kokenut sitä tunnetta pitkään aikaan.

Nimesin ensimmäisen kirjan erikseen ja lopuksi koko sarjan. Haluaisin eniten palata ensimmäiseen osaan, mutta hankin koko trilogian hyllyyni hiljattain, joten kai ne pitäisi lukeakin joskus. Muistaakseni pidin eniten ensimmäisestä osasta, mutta jos onnistuisin lukemaan trilogian putkeen, niistä voisi muodostua päähäni mukava kokonaisuus.


Ian McEwan: Makeannälkä

Sain tämän ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa 2013, mutta luin sen vasta seuraavana syksynä. Olin juuri aloittanut opiskelut uudella paikkakunnalla. Mieleeni on jäänyt, kuinka luin kirjaa junamatkoilla, sillä alkuaikoina jouduin seilaamaan paljon kahden kaupungin välillä.

Makeannälkä kesti yllättävän pitkään, vaikka luinkin sitä omasta mielestäni ahkerasti. Uppouduin kirjaan täysin ja olin lopulta hyvin yllättynyt, kun tajusin, että minulla oli mennyt kirjan lukemiseen epätavallisen kauan aikaa. En ollut huomannut, että olen lukenut yhtä kirjaa melko pitkään. Kirja pysyi koko ajan mielenkiintoisena, mutta sitä ei tullut ahmittua isoina möhkäleinä.

McEwanin tyylin mukaan tarina sijoittuu arkitodellisuuteen, mutta siinä on silti jokin vinksallaan. Nyt kun tiedän, mikä tässä kirjassa on se juju, olisi kiinnostavaa lukea kirja uudestaan ja yrittää bongata kaikki siihen viittaavat vinkit.

Haastan:

Pii lukee / Maailman ääreen
Nina / Kasoittain kirjoja
Kirsi / Cats, books & me

perjantai 7. elokuuta 2015

BookTubeAThon - perjantain päivitys

Edellisessä postauksessa päätin, että otan torstaiksi haasteen lukea kirjan yhdeltä istumalta. Bernard Beckettin Genesis valikoitui maratonkirjaksi. On aika ryhtyä hommiin.

4//TORSTAI 6.8.
Finish a book without letting go of it / Lue kirja yhdellä istumalla

Ennen kun aloitin Genesiksen, levähdin hetken töiden jälkeen. Söin pakastimeeni jemmaaman mehujään ja luin Claudia Grayn A Thousand Pieces of You'ta, jossa olen jo noin sivulla 110, sillä olen lueskellut sitä aina töissä tauoilla. En todennäköisesti ehdi lukea mitään ainakaan lauantaina, joten hyvä lukea vähän varastoon. :)

Sain juuri kokeiluhenkisen nuudelikeittoni valmiiksi (näyttää yllättävän uskottavalta), joten on aika lounastaa ja paneutua samalla Generiksen pariin. Noin neljä ja puoli tuntia aikaa. Se tekee noin 37 sivua tunnissa. Ei kovin paha.

Klo 16:30

Sain Genesiksen luettua noin puoli tuntia sitten, eli tuntia aikaisemmin kun olin suunnitellut. Huijasin myös vähän, sillä vaikka haasteen aikana kirja olisi pitänyt lukea yhdeltä istumalta, minun oli pakko noin puolessa välissä nousta ylös ja keittää kahvia ilman, että luin samalla kirjaa. Ehkä tämä hirveä vääryys hyväksytään...

Genesis on mielenkiintoinen kirja. En odottanut ihan niin filosofista ja ihmisyyttä pohtivaa teosta. Olin jotenkin ymmärtänyt, että tarinassa on kyse rikollisen kuulustelusta, mutta se kertoi eräänlaisesta pääsykokeesta. Asia toki luki takakannessa, mutta ostin kirjan divarista sen perusteella, mitä muistin blogeista lukeneeni, enkä silloin edes lukenut takakantta.

Nopeana kommenttina sanottakoon, että jos lopussa ei olisi tapahtunut tiettyjä juttuja, olisi kirja voinut jättää paljon kylmemmäksi. Onneksi lopussa oli käänne. Se myös selitti muutamat seikat, joita pohdin kirjan aikana. Mietin, eikö kirjailija ollut pitänyt tiettyjen yksityiskohtien mainitsemista tarpeellisena, vaikka minä niitä pohdin.

Katsotaan, saanko tänään vielä luettua A Thousand Pieces of You'ta lainkaan. Pohdiskelin myös, että sen sijaan, että huomenna aloittaisin uuden kirjan, voisin koittaa saada vaikka tuon kirjan loppuun. Olen jo kolmanneksen nimittäin lukenut. Silloin olisin saanut luettua haasteen aikana viisi kirjaa, mikä jo se on huima määrä. Viikossa enemmän kirjoja kuin viime kuussa yhteensä.

5//PERJANTAI 7.8.
Read a book you really want to read / Lue kirja, jonka todella haluat lukea

Tein eilenillalla päätöksen, että voisin tänään töiden jälkeen lukea Samuli Antilan novellikokoelmaa Rajat ja muita kauheita tarinoita. Minulla on siitä vain neljä novellia lukematta, suunnilleen kuutisenkymmenen sivua siis yhteensä. Ajattelin, että olisi hienoa, jos saisin vaikka sen kirjan luettua ja A Thousand Pieces of You'ta vielä jonkin verran eteenpäin. Silloin olisin saanut haasteen aikana luetuksi viisi kirjaa ja kuudes olisi jo mukavan pitkällä. Ei lainkaan paha, jos seitsemän oli tavoite.

Mutta sitten jäin ylitöihin. Ylimääräinen palkka on aina tervetullutta, joten ehkä on ihan ymmärrettävää, että tein töitä lukemisen sijasta.

Kotiin päästyäni luin A Thousand Pieces of You'ta jonkin verran. Olen nyt noin sivulla 160. Kirja käsittelee rinnakkaistodellisuuksia, mutta tähän mennessä ollaan oltu vasta kolmessa todellisuudessa: "meidän maailmassamme" ja kahdessa toisessa maailmassa. Mietin tosin, että koska kirjan maailmassa on sellaisia scifistisä keksintöjä, joita ei ole oikeasti olemassa, on kirjankin todellisuus yksi rinnakkaistodellisuus, erotettuna minun todellisuudestani.

Odotin tarinassa vilkkaamaan todellisuuksien välillä hyppimistä, mutta toisaalta, jos ottaa huomioon, kuinka kauan päähenkilöllä aina kestää selvittää, miten uusi maailma toimii, hidas tempo on ehkä ihan sopiva. Kaiken kaikkiaan tarina on ollut mukavan seikkailupainotteinen tähän mennessä. On mukavaa lukea rehellinen huima seikkailu aina silloin tällöin.

***

En tiedä, ehdinkö viikonlopun aikana lukemaan. Aion kuitenkin kirjoittaa sunnuntaina (tai maanantaina viimeistään) viimeisen koontipostauksen, jossa kerron, miten kävi. Realistisesti ajateltuna saattaisin ehtiä lukea A Thousand Pieces if You'ta jonkin verran, mutta muut kirjat kyllä täytyy säästää toiselle ajalle. Ensi viikolla varmaan paneudun Humisevaan harjuun ja seuraavaan lukupiirikirjaan.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

BookTubeAThon - puolivälin päivitys

Viikon mittaista luku-urakkaani on nyt kolme päivää takana. Jotta saisin enemmän aikaa lukemiselle ja jotta blogini ei täyttyisi lyhyistä päivittäisistä postauksista, päätin kirjoittaa kolme ensimmäistä päivää yhteen bloggaukseen ja julkaista sen nyt keskiviikkona. Kirjoitan todennäköisesti samanlaisen koontipostauksen loppuviikosta.

1//MAANANTAI 3.8.
Read a book with blue on the cover / Lue kirja, jonka kannessa on sinistä


Anthony Doerrin kannessa ei ole sinistä, se on sininen. Kaunis ja huomiotaherättävä kansi. Myönnän, että kiinnitin kirjaan aluksi huomiota juuri kannen takia.

Olin edennyt kirjassa aiemmin noin sivulle 250 ja pääsin tänään sivulle 402. Sain kirjaa siis eteenpäin noin 150 sivua ja vielä olisi toiset 150 jäljellä. Olen tyytyväinen itseeni, sillä yleensä luen päivässä korkeintaan 100 sivua.

Teksti on yllättävän nopealukuista, vaikka koko ajan on sellainen olo, että lukisi hyvin hitaasti. Kenties tarina etenee nopeasti siksi, koska luvut ovat varin lyhyitä. Huomasin hermostuvani, kun joku luku oli kuusi sivua pitkä.

Lyhyet luvut ja näkökulmien vaihdot luovat hyvällä tavalla hajonneen läpileikkaukden toisen maailmansodan Ranskasta ja Saksasta. Aion vielä ennen nukkumaan menoa lukea kirjaa hieman ja ehkä lukea kirjan huomenna loppuun, jos vain Ian McEwanin kirjalta kerkeän.

2//TIISTAI 4.8. 
Read a book by an author who shares the same first letter of your last name / Lue kirja, jonka kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kun sinun sukunimesi 

Kello on 19:25 ja tulin juuri kotiin. Olin ulkosalla lukemassa Kaikkea sitä valoa jota emme näe ja sain kirjan loppuun. Pamautin sille heti Goodreadsissa viisi tähteä. Jos ei muuta, niin ainakin tämän haasteen motivoimana sain luettua tuon kirjan loppuun. Se oli vähän unohtunut yöpöydälle enkä tiedä, kauanko se olisi siinä voinut vielä odotella, ellen olisi sisuuntunut ja päättänyt lukea sen loppuun.

Instagramiin laittamassa kuvassani näkyy myös Claudia Grayn A Thoudand Pieces of You, jota olen sitäkin vähän lueskellut. Se on ollut minulla töissä taukoviihdykkeenä jo jonkin aikaa, mutta olen edennyt vain 1-2 lukua per tauko. Aikataulun mukaan tuo kirja olisi vuorossa vasta lauantaina, mutta päivät ovat vain suuntaa-antavia.

Ajattelin, että olisin lukenut myös tuota kirjaa ulkona, kun kerta oli nätti ilma, mutta osittain nurmikolla lukeminen näyttää idyllisemmältä kuin onkaan. On mukavaa olla keskellä luontoa, mutta jossain vaiheessa niska kipeytyi, kun ei millään meinannut löytää hyvää lukuasentoa. Kaiken lisäksi eräs kaveriporukka päätti perustaa turhan kovaa meteliä pitävän piknikin liian lähelle minun olinpaikkaani. Luulisi suomalaisten tajuavan, että koko nurmipläntti on varattu, jos siellä on jo joku. (Ellei nurmikko ole sitten niin iso, että oman kohdan voi valloittaa säädyllisen kaukaa.) Siispä luin Doerrin kirjan loppuun, pakkasin kamani ja palasin kotiin.

Seuraavaksi voisin heittäytyä mukalle sohvalle tai pehmeään sänkyyni ja aloittaa Ian McEwanin Lapsen oikeuden. Siinä on vähän päälle 200 sivua, mutta Ian McEwanin tyyli ei ole kovin nopealukuista.

Klo 22:25
Aloitin Lapsen oikeuden, mutta en päässyt kovin pitkälle, sillä minun piti hoitaa muutamia Kuivia Aikuisten Asioita. No, nyt ovat nekin asiat hoidossa. Lapsen oikeus vaikuttaa McEwanin taatulta laadulta. Huomenna aion jatkaa sitä ja siirtyä Tom-kirjaan, jos jää aikaa ja innostusta. Se on parisataasivuinen lastenkirja, joten sen ei pitäisi olla kovin raskas.

3//KESKIVIIKKO 5.8.
Read someone else's favourite book / Lue jonkun toisen lempikirja

Kello on 17:40 ja olen saanut Lapsen oikeuden luettua. Luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Etenin eilen illalla 28 sivua, jatkoin tänään töiden jälkeen noin sivulle 100, jonka jälkeen torkahdin päiväunille puolivahingossa, söin lounasta sen jälkeen ja luin sitten kirjan loppuun. Todella mukaansatempaiseva ja mielenkiintoinen. Huokailin kirjan aikana useaan otteeseen silkasta lukemisen ilosta. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa, kuinka paljon tykkään McEwanin kirjoista.

Olen hieman jäljessä haasteesta, mutta olen silti hyvin tyytyväinen siihen, että olen saanut luettua kaksi kirjaa loppuun ilman että se on tuntunut työltä. Eli olen nauttinut lukemisesta, enkä ole tehnyt sitä pelkästä velvollisuudentunnosta. Milloinkohan viimeksi olen saanut viikon sisällä kaksi kirjaa loppuun?

Nyt aion napata pakastimesta vähän jäätelöä ja aloitella A. Philippa Pearcen Tomia ja keskiyön puutarhaa.

Klo 22:50

Sain Tomin ja keskityön puutarhan luettua. Ensimmäiset 20-30 sivua olivat tahmeita, mutta sen jälkeen tarina vei mukanaan. Olen edelleen vähän pyörällä päästäni, mutta päällimäsenä mielessäni pyörii ajatus siitä, kuinka paljon tykkäänkään lastenkirjallisuudesta. Tämäkin kirja oli ihanan viaton ja yksinkertainen, mutta samalla hyvin koskettava ja melko syvällinen. Pohdiskelen myös parhaillaan, kuinkahan paljon loppuratkaisun tietäminen etukäteen vaikutti lukemiseen - poikakaverini nimittäin suositteli minulle tätä kirjaa juuri sen lopun takia. Olen tullut siihen tulokseen, että spoilaantuminen saattoi jopa parantaa lukukokemustani, sillä pystyin hoksaamaan vinkit, jotka ennakoivat loppuratkaisua.

Joo, tänään tuli luettua ensiksi vakavasti otettavaa syvällistä aikuistenkirjallisuutta ja sen päälle kiva lastenkirjan. Kaksi erilaista lukukokemusta, mutta molemmat yhtä miellyttäviä.

Olen vähän pohdiskellut sitä, miten menettelen huomenna. Minulla on nimittäin viikonloppuna suunnitelmia, joten en tiedä lainkaan, miten ehdin lukea. Tiesin viikonloppumenoista jo haasteeseen ryhtyessäni, joten jos en ehdi lukea kaikkea suunnittelemaani, maailma ei siihen kaadu. Olen kuitenkin miettinyt, yrittäisinkö huomenna lukea Bernard Beckettin Genesiksen yhdellä istumalla. Minulla olisi töiden jälkeen kuusi tuntia aikaa ennen kuin minun pitäisi olla iltamenossani, joten periaatteessa mahdollista.

BookTubeAThonin lukuhaasteet kun eivät taida virallisesti olla päivähaasteita, vaan tarkoituksena on lukea haasteen vaatimat kirjat kuluvan viikon aikana siinä tahdissa ja järjestyksessä kun itseä huvittaa. Siispä teen suunnitelmanmuutoksen: huomenna luen Genesiksen yhdeltä istumalta ja sen jälkeen otan Ernest Clinen Armadan työn alle. Veikkaan, että siihen menee koko loppuviikko.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...