maanantai 3. joulukuuta 2012

Struck By Lightning - The Carson Phillips Journal

Kirjoittanut: Chris Colfer, 258 sivua

Kuten olen jo sanonut aiemmin, Gleestä Kurt Hummelina tunnettua Chris Colferia on helppoa fanittaa. Kesällä hän julkaisi kirjan The Land of Stories: The Wishing Spell, jonka luin ja josta pidin. Hän on myös käsikirjoittanut ja näytellyt pääroolia elokuvassa Struck By Lightning joka tulee piakoin rapakon taakse teattereihin.

Nyt hän päätti julkaista elokuvastaan myös kirjaversion. Tämä kirja sopi minulle vallan mainiosti, sillä epäilen suuresti että elokuva koskaan päätyy suomalaisiin teattereihin, joten minun pitäisi odottaa ikuisuus jotta pääsisin katsomaan sen. Siispä ostin kirjan ja luin sen junamatkalla Turkuun.

Struck By Lightning kertoo high schoolin seniorista Carson Phillipsista, joka asuu mitättömässä pikkukaupungissa. Hän kokee, ettei kaupungilla ole hänelle mitään annettavaa, joten hänen on päästävä hyvään jatkokoulutukseen, ettei hän jumittuisi vihaamaansa kaupunkiin vihaamiensa ihmisten keskelle. Jotta hän pääsisi unelmiensa yliopistoon opiskelemaan journalistiksi, hänen on perustettava kouluun literary magazine osoittaakseen, että pystyy inspiroimaan myös koulutovereitaan kirjoittamaan. Ongelmana vain on se, ettei kukaan muu kuin Carson tunnu olevan kiinnostunut kirjoittamisesta. Yllättävä WC-reissu tarjoaa Carsonille kuitenkin ratkaisun: kiristämisen.

Mielestäni kirja oli loistava. Enkä sano tätä vain kirjailijan takia. Edellinen kirja jonka postista saapumista odotin näin kovasti oli The Casual Vacancy (Paikka vapaana, nyt myös suomennettu), ja edellinen kirja jonka lukemisesta nautin 100% ajasta näin kovasti oli ehkä Miekkamyrsky 2. Suurin osa kirjoista, vaikka hyviä ovatkin, sisältävät joitain laahaavia kohtia jotka eivät jaksa kiinnostaa. Struck By Lighting ei ollut yksi niistä kirjoista.

Kirja on hyvin ajankohtainen, sillä se sisältää paljon viittauksia tämän hetken ilmiöihin (One Direction, Justin Bieber, Glee, Fifty Shades of Grey), mikä saattaa kuitenkin pitkällä tähtäimellä olla sen yksi heikkous. Jos joku lukee kirjan kymmenen vuoden kuluttua, varsinkin jos ei ole amerikkalainen, hän ei välttämättä ymmärrä kaikkia viittauksia. Minäkään en ymmärtänyt ihan jokaista juttua. Kirjan kaksi muuta heikkoutta ovat toistaminen ja elokuvamaisuus. Joihinkin alkupään vuorosanoihin palataan lopussa liian sanatarkasti, mikä ei ehkä olisi alle 300-sivuisessa kirjassa tarpeellista. Kirjasta myös näki, että se on alunperin käsikirjoitettu elokuvaksi, sillä siinä oli hyvin vähän kuvailua. Toisaalta, high school maailmaan sijoittuva tarina ei vaadi yhtä paljon maisemakuvauksia kuin fantasiakirja.

Koska elokuvaa en ole nähnyt, en pysty sanomaan kuinka paljon kirja poikkeaa siitä, mutta uskoisin, että osa Carsonin ajatuksista ovat sellaisia joita ei ole saatu elokuvaan mukaan. Osan vuorosanoista tunnistin kuitenkin suoraan trailerista. Kirja on päiväkirjamuotoinen, joten se sisältää paljon sarkastisia huomiota, jotka naurattivat varsinkin tällaista mustan huumorin rakastajaa.

En kadu, että ostin kirjan. Vaikka tiedänkin nyt loppuratkaisun, kirjaan on mahdollista aina palata lukemaan vaikka vain yhden luvun, sillä ne sisältävät hauskoja ajatuksia.


1 kommentti:

  1. Auuuuuh. Täytyy mennä heti tarkastamaan onko mulla tarpeeksi rahaa tilillä, että saan tilattua tän kirjan NYT. Kuten sanoit, leffaa saa odottaa Suomeen varmasti niin tuhottoman kauan, että tämä on enemmän kuin tarpeen. Ihanaa kun Colferilla menee niin lujaa <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...