perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kellopelikuningas (Gigi ja Henry 2)

 
Kirjoittanut: Magdalena Hai, sivuja: 313 + liitteet

Luin Magdalena Hain Gigistä ja Henrystä kertoman steampunk-kirjasarjan aloitusosan Kerjäläisprinsessan viime kevään aikana. Päällimmäisenä jäi mieleen, että kirja oli ihan mukava, mutta ehkä hiukan liian lyhyt. Kun Kellopelikuningas sitten ilmestyi, olin heti innostunut sen huomattavasti suuremmasta sivumäärästä. Olin Kellopelikuningasta hypistellyt jo paikallisissa kirjakaupoissa, mutta Finnconista löysin sen paljon edullisemmin. Aloitin lukemisen matkalla lentokentälle. Pakko myöntää, että pelkäsin kirjan puolesta. Entä jos se ei olekaan hyvä? Huomasin kuitenkin ilokseni, että tarina vei heti mukanaan. Enkä kadu lainkaan, että ostin kirjan.

Kirjan alussa Gigin perhe on muuttanut Keloburgin Rahastoon. Heidän perheensä on alkanut elää varakasta elämää, johon Gigi ei tunnu sopeutuvan. Nyt kun taloudelliset ongelmat ovat mennyttä aikaa, perheen sisällä alkaa muodostua uudenlaista kitkaa. Gigin äiti odottaa tyttäriltään erilaista elämää kuin mitä he itse haluaisivat elää. Samaan aikaan Gigin isä on uppounut ilmalaivan rakennusprojektiin. Kaikki eivät kuitenkaan ole innostuneita ilmaraivan rakentamisesta. Gigin ystävä Henry esittelee Gigin maanalaiselle katulapsijengille, joka on saanut selville, että salaperäinen Sokean Jumalan veljeskunta on syvästi rakennusprojektia vastaan.


Eniten tässä kirjassa ehkä pidin siitä, kuinka Gigi suhtautuu kaikkeen, mitä tapahtuu tai mitä hänelle on tapahtunut. Hän on selvästi traumatisoitunut Kerjäläisprinsessan tapahtumista. Vau, päähenkilö johon seikkailu on jättänyt jälkensä! Gigi joutuu muistojensa lisäksi tasapainottelemaan entisen ja nykyisen elämänsä välillä. Hän ei tunne sopeutuvan Rahastoon, sillä ei hallitse tapoja ja on ylhäistön mielestä kummajainen silmälappunsa kanssa, mutta Alhaistossa häntä pidetään yhtä lailla kummajaisena. Hyväksyntää hän tuntuu saavan maanalaisesta katulasten jengistä, jota johtavat Naseem ja Nikanor, uudet hahmot, joihin tykästyin saman tien. 

Sivumäärän lähes tuplaantuminen aiheutti sen, että kirjassa päästiin enemmän fiilistelyn puolelle. Ehkä minusta on vihdoin tulossa aikuinen, kun en enää kaipaa jatkuvaan toiminnan tykitystä. Kirjan juoni lähtee hitaahkosti liikkeelle, mutta koin sen ainoastaan positiivisena asiana. Alkuun mahtuu tunnelmointia ja Keloburgiin tutustumista. Kun toiminnan puolelle päästään, sitä oli mielestäni sopivasti. Kellopelikuningas onnistuu olemaan sekä hyvä lanukirja (hei, opin uuden sanan coniviikonlopun aikana!) että oiva lukupaketti aikuisellekin. Siinä tehdään ratkaisuja, joihin ei kovin usein lapsille ja nuorille suunnatussa kirjallisuudessa törmää. Positiivinen yllätys! Muutama kohtaus särähti raakuudellaan, varsinkin lopun liitteissä, mutta kun muistelee, minkälaista verta ja väkivaltaa tuli itse lapsena luettua, ei muutama yksityiskohta katulapsien elämästä enää tuntunut niin järkyttävältä. 

Erityisesti pidin siitä, mitä lopussa tapahtuu. Se, miten Naseem auttoi Gigiä... Kohtaus oli erittäin tunteellinen ja olisin sen halunnut jatkuvan muutaman sivun pitempään. Myös Gigin ja hänen äitinsä välinen keskustelu lopussa oli hienoa luettavaa. Gigi kasvaa kirjan aikana lapsesta nuoreksi aikuiseksi.

Tämä sarja on ilmeisesti trilogia. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että lukisin mielellään Gigin seikkailuja useammankin kirjan verran. Kolme kirjaa tuntuu yhtäkkiä niin vähältä. Lisää Gigiä, lisää Henryä ja lisää Naseemia ja Nikanoria. Pelkään, ettei kahta viimeksi mainittua nähdä kolmannessa osassa laisinkaan.

Lisäplussaa kirjalle vielä kohtauksesta, jossa Gigi kiroaa syvyysnäkönsä katoamista. Odotin koko kirjan ajan, että se mainitaan. Ai niin, ja vielä sananen Sokean Jumalan veljeskunnasta. Ääriuskonnolliset ilmiöt ovat aina kiinnostaneet minua, joten olin iloinen, että sellainen oli Kellopelikuninkaaseen otettu mukaan.


Useinmiten piirrän kirjojen hahmoja jos 1. en osaa vakauttaa heidän ulkonäköään päässän, jollon tarvitsen piirustuksen avuksi 2. hahmon ulkonäköä on kuvailtu heikosti, mutta koen tarvitseni siitä tarkan mielikuvan 3. kirjailija onnistuu luomaan päähäni niin selkeän kuvan, että se vaati päästä piirretyksi. Nikanorin hahmon tapauksessa toteutui kohta 3. Mieleeni nousi heti jonkin sortin sekoitus River Songia ja Meridaa. Ja ta-daa, jaksoin jopa värittää.

3 kommenttia:

  1. Minäkin sain tämän eilen luettua ja harvinaista kyllä innostuin itsekin piirtelemään hahmoja kirjasta. Minun kynääni tosin kiinnosti enemmän Gigi kirjan lopussa. Vertasin muuten tänään lukemani Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Kuparisaari trilogian päätösosan päähenkilöä Amaya juurikin Meridaan. Meridan kasvojen muodot tosin sopivat Hain teosten kuvittajan Sara Kötalékin tyyliin.

    Itse teoksesta vielä: oli todellakin ilo lukea hahmosta, joka kehittyy niin paljon teosten välissä kuin Gigi ja kuten sanoit, johon on jäänyt jälkensä seikkailuista. Naseemin hahmo oli loistava ja pidin muutenkin Hain tyylistä viedä tarinaa eteenpäin ja kuinka hän esittelee uusia (ja vanhoja) hahmoja eri näkökulmsta. Maailmaa oli myös kuvattu hurjan paljon enemmn kuin aikaisemmin ja sain vähän tyydytystä tiedonjanooni ihmissusien suhteen. Laadukas kirja. Ehkä paras suomalainen lanukirja tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gigin sekä sisäinen että ulkoinen kehitys on kyllä hienoa. Vaikka Gigi ei ollut kauhean iloinen siitä, mitä hänelle lopussa tahatui, lukijana olen innostunut mahdollisuuksista, mitä seuraavassa osassa voi tapahtua.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...