lauantai 9. marraskuuta 2013

The Enchantress Returns (The Land of Stories 2)

Kirjoittanut: Chris Colfer, sivuja: 527, kieli: englanti

Kun viime syksynä luin Chris Colferin ensimmäinen romaanin The Land of Stories: The Wishing Spell, bloggasin aiheesta ja sanoin olevani positiivisesti yllättynyt. Tänä syksynä sarjaan ilmestyi toinen osa, The Enchantress Returns, joka minun tietenkin piti saada käsiini. Se ei ollutkaan kauhean helppo operaatio, sillä tilasin vahingossa väärän painoksen, joka ei ollut samanlainen kuin ensimmäinen osa. Eihän se näytä hyvältä hyllyssä, jos saman sarjan kaksi kirjaa ovat eri kokoisia! Kirja piti palauttaa ja tilata oikea painos tilalle, mutta samaan aikaan The Enchantress Returns ilmeisesti myytiin loppuun varastoista, joten jouduin odottamaan viikko kaupalla, että kirja vihdoin saapuu minulle. 

Sarjan toinen osa hyppää vuoden eteenpäin edellisen kirjan tapahtumista. Sarjan on ilmoitettu olevan vähintään neliosainen, joten jos joka kirjassa hypätään vuosi eteenpäin, kirjan  päähenkilöt, suloiset 12-vuotiaat kaksoset Alex and Conner ovat viimeissä osassa jo 15-vuotiaita. Mikään ei ole parempaa kuin seurata lapsihahmojen kasvua kirjasarjan halki, sen tyylin omaksuin kun kasvoin itse Pottereiden kanssa samaa tahtia. Tällainen hahmojen kasvaminen on hyvin kätevää nuorempien lukijoiden kannalta: he ovat aina vuoden vanhempia kun seuraava osa ilmestyy. Minä taas odotan sitä, milloin murrosikä iskee näihin hahmoihin, sitä on varmaan hauska päästä seuraamaan.

The Land of Stories on siis kirjasarja, jossa Alex ja Conner päätyvät seikkailemaan satumaailmaan. Maailmassa kaikki meidän tuntemamme sadut ovat totta, ja niinpä Alex ja Conner seikkailevat tuttujen hahmojen, kuten Punahilkan, Kultakutrin ja Hanhiemon kanssa. Ensimmäisessä osassa heidän päähuolensa oli selviytyä satumaailmasta takaisin meidän maailmaamme, mutta The Enchantress Returnsissa se huomaavat, ettei meidän maailmamme enää tunnu niin mukavalta. Pian he kuulevat uutisia satumaailmasta: Enchantress (eli Pahatar) on hyökännyt satumaailmaan. Kaksoset päättävät keksiä keinon palata satumaailmaan ja auttamaan vanhoja ystäviään taistelemaan Pahatarta vastaan.


Pakko sanoa, että kirja ei innostanut niin paljon kuin edellinen osa. (Se on se jatko-osan kirous?) Alku oli erittäin kiinnostava, sillä halusin tietää, missä elämäntilanteessa kaksoset ovat parhaillaan. Satumaailmaan palaamiseen meni vaikka kuinka kauan, minkä jälkeen tarina pysyi vielä hetken kiinnosvana, mutta kun kaksoset vihdoin keksivät miten voivat auttaa Pahattaren tuhoamisessa, tarina alkoi käydä tylsäksi. Ajallisesti laahaava kohta kesti minulle kauan, koska ei ollut innostusta tarttua kirjaan ja lukea, mutta sivullisesti se kesti ehkä 50-100 sivua. Lopussa tarina jälleen ryhdistäytyi ja onnistui päättymään yllättävällä tavalla. Haluan ehdottomasti lukea seuraavan osan. Haluan nähdä, mitä hahmot tekevät seuraavaksi.

Ihan vasta jossain postauksessa sanoi, että jossain vaiheessa on pakko todeta, ettei sadut ja seikkailut uppoa enää samalla tavalla kuin lapsena. Onneksi The Land of Stories vielä uppoaa. Tarina on suloinen ja aika viaton ja siinä on selvästi hyvä ja paha vastakkain, mutta tykkään siitä, kuinka Chris Colfer on kirjoittanut satujen tutuille pahiksille taustatarinat. En tiedä kuinka paljon siitä on Colferin omaa ja kuinka paljon hän on tutkinut satuja ja ottanut niistä inspiraatiota. Tykkään myös tosi paljon Colferin käyttämästä kielestä. Se on yksinkertaista, mutta sinne on kuitenkinkin onnistuttu livauttamaan huumoria, sarkastisuutta ja mukavia sanavalintoja, joille hihittelin junassa.

Yksi kirjan ehdottomasti parhaista jutuista on Punahilkka! Ensimmäisessä osassa hän oli todella ärsyttävä ja ylimielinen hahmo, jota tuntui kiinnostavan vain kauniit mekot ja Jack (Jaakosta ja pavunvarresta). En ollut aluksi kauhean innoissaan kun tajusin, että Punahilkkaa tullaan näkemään The Enchantress Returnsissa enemmän, mutta kirjan aikana Punahilkka onnistui voittamaan minut puolelleen ja nyt hän on ehkä koko sarjan lempihahmoni. Punahilkka ei muuttunut nöyräksi, maanläheiseksi ja alkanut pukeutua perunasäkkeihin, mutta hän sai vähän lisää luonnetta. Pidin myös erittäin paljon Alexista, joka tuntui nousevan kirjassa Conneria tärkeämmäksi päähenkilöksi.

Minulla on sellainen kutina, että The Land of Stories -sarjaa ei koskaan käännetä suomeksi. Harmi. Olisin varmasti rakastanut kirjoja ollessani kohdeyleisön iässä. Tämän kirjan antaisin mielelläni lahkasi jollekin noin 10-14-vuotiaalle sukulaislapselle.


PS. Äh, uudesta asunnostani ei löydy paikkaa jossa olisi tarpeeksi hyvä valaistus ottaa kirjoista kuvia, eikä minulla ole parvekettakaan, jotta voisin ottaa kuvat ulkona luonnonvalossa. Joudutte siis kärsimään huonolaatuisista kirjankansikuvista kunnes keksin paikan jossa ottaa vähän parempia kuvia.

PS2. Vielä on aikaa osallistua arvontaan!

PS3: Vaikka sanatunnistus kommentoinnissa on ärsyttävää, minun on pakko laittaa se nyt päälle, koska spämmikommenttien määrä on lisääntynyt huimasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...