sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tulen tyttäriä

Kirjoittanut: Maria Carole
Sivuja: 358

Takakannet ovat usein ongelmallisia. Kyllä, niiden pitäisi kertoa jotain, jotta mahdollinen lukija kiinnostuu kirjasta, mutta olen törmännyt liian usein tapauksiin, joissa takakansi joko spoilaa kaiken tai antaa muuten vain vääränlaisen kuvan kirjasta.

Vähän näin minulla kävi Tulen tyttärien kanssa. Innostuin kirjan ideasta jo silloin, kun sitä alettiin ensimmäisiä kertoja markkinoida. Kiinnostuin siitä lisää, kun katsoin ihanan tunnelmallisen kirjatrailerin. Mutta kun sain kirjan käsiini, huomasin lukevani melko erilaista tekstiä, mitä olin odottanut. En oikein tiedä, mitä haluan sanoa tästä kirjasta. Viihdyttävä lukukokemus, mutta silti turhauttava? Tarina, jonka kieli on kaunista, mutta jossa lause jää liian usein ilman subjektia? Tarina, joka tuntuu pitkäksi venyneeltä novellilta?

Tulen tyttäriä kertoo monen naisen ja muutaman miehen tarinan. On Naarni, joka on sotilas ja puoliksi jumala. On Emma, joka hoitaa yksin poikaansa Attoa mökissään metsässä. On Livia, jumalten sukua, jonka isä haluaa naittaa hänet miehelle, joka vahvistaisi jälkeläisten jumaluutta. On Vanja, joka on iskenyt silmänsä Liviaan. Kaikilla heillä on omat toiveensa ja murheensa, jotka kuljettavat heitä elämässä erilaisiin suuntiin. 

Kirja seuraa heidän tarinaansa muutaman vuoden verran, aina välähdys kerrallaan. Mihinkään ei tunnuta takertuvat pitkäksi aikaa, mikä on tyyli, joka ei ehkä ole otollisin tarinalle, jossa on eeppisen fantasia elementtejä.

Tarina alkaa siitä, kun Naarni ja hänen soturiystävänsä Anneke joutuvat hyökkäyksen kohteeksi ja sattuvat pyytämään apua juuri Emman mökistä. Emman ja Naarnin välille roihahtaa rakkaus, joka ohjailee tästä eteenpäin Naarni toimia niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. 

Mielestäni Naarni on tarinassa selkeä päähenkilö, vaikka todennäköisesti muutkin hahmot saavat lähes yhtä paljon sivutilaa. En ole tehnyt asiasta tarkkaa laskelmaa. Kaikki muut hahmot ovat vahvasti kytköksissä Naarniin ja hänen valintansa vaikuttavat muiden hahmojen tarinaan. Minulla kuitenkin oli vaikeuksia päästä hänen päänsä sisälle. Hän tekee kirjan aikana paljon tekoja, joita en ymmärtänyt. Naarnin motiivina toimii Emma, jonka luokse hän haluaisi päästä viettämään enemmän aikaa, mutta sotilasuran takia hän joutuu olemaan paljon tien päällä. Keinot, joilla hän pyrkii Emman luo, tuntuvat jatkuvasti menevän ojasta allikkoon.

Emma on tekijä, joka saa Naarnin toimimaan, mutta minun ongelmakseni muodostui se, että en oikein välittänyt Emmasta ja Naarnista pariskuntana. On hienoa, ettei kirjassa esiinny minkäänlaista seksuaalivähemmistöjen syrjintää ja että pääpariskunta on samaa sukupuolta, mutta se ei valitettavasti takaa automaattista mielenkiintoisuutta.

Pidän hitaasti rakentuvista romanttisista kertomuksista, mutta Naarni iskee silmänsä Emmaan ennen kun hahmo on kunnolla edes esitelty. Olisin kaivannut pitkiä syvällisiä keskusteluja, vähän kaihoja katseita ja hyvän ensisuudelmakohtauksen taikka ensimmäisen yhteisen yön, mutta sen sijaan kirjasta löytyikin pikaista toimintaa saunassa.

Kaiken lisäksi tarinasta löytyy taikuutta harmittavan vähän. Vaikka sekä Naarni että Livia osaavat tehdä jotain tulitemppuja ja Vanja osaa parantaa, he eivät erityisemmin hyödynnä taitojaan. Olisin ollut kiinnostunut kuulemaan enemmän siitä yhteiskunnasta, jossa jumalat asuvat vuorilla ja heidän ja ihmisten yhteiset jälkeläiset elävät ihmisten keskuudessa tai omissa kylissää. Tuntui, ettei kirja käyttänyt kaikkea potentiaaliaan. 

Odotin kirjan olevan tunnelmallinen ja viipyilevä romanttinen fantasiakertomus Naarnista ja Emmasta. Sen sijaan luinkin tarinan, jossa on suuri hahmokaarti ja jossa asiat tuntuvat tapahtuvan turhan nopeasti, vaikka luinkin kirjaa hitaahkosti. Kirjassa tuntui olevan liikaa tavaraa sivumäärään verrattuna.

Nyt kun aloin tarkemmin asiaa miettimään, niin kyllä jokainen päähenkilö kokee selkeän alun, keskikohdan ja lopun. Heillä kaikilla on omat kehityksensä, joiden mukaan he tekevät päätöksiä ja päätyvät niiden mukaiseen loppupisteeseen. Kirja vain on kirjoitettu niin, ettei sitä huomaa saman tien. Vasta tarinan lopussa alkaa käydä selväksi, missä koko kirjassa oikeastaan on kyse. Lukisin kyllä hahmojen elämästä mielelläni lisää, jos vain juoni viilattaisiin rahtusen selkeämmäksi.

Ehkä jos olisin asennoitunut kirjaan eri tavalla, olisin nauttinut sen lukemisesta enemmän. Jos minulle olisi kerrottu, että se on rönsyilevä tarina useasta hahmosta sellaisessa maailmassa, jota ei erityisemmin selitetä, olisin osannut odottaa kirjalta jotain muuta. Vaikka olenkin tässä bloggauksessa antanut kirjasta paljon palautetta, ei se kuitenkaan huono kirja ole. Siinä on paljon yksittäisiä kohtia, josta pidän, mutta kokonaisuutena se on vähän hajanainen. Markkinointi ja muualla sosiaalisessa mediassa näkyneet arvostelut loivat kirjasta kuvan, joka ei vastaa minun kokemaani todellisuutta, joten oloni on ristiriitainen. 

Tulen tyttäriä on kirja, josta minun on vaikea muodostaa kunnollista mielipidettä, mutta yritin tässä bloggauksessa kirjoittaa ylös joitain ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...