maanantai 21. elokuuta 2017

Maria Turtschaninoff: Naondel (Punaisen luostarin kronikoita 2)

Naondel on jatkoa Turtschaninoffin kiitellylle Maresille. Teknisesti ottaen se on esiosa, joka kertoo tarinan siitä, miten Maresissa esitelty Punainen luostari perustettiin ja keitä olivat ne naiset, jotka luostarin perustamispaikalle alun perin saapuivat.

Suoria viittauksia Maresiin on kuitenkin turha odottaa. Naondel toimii hyvin itsenäisenä teoksena, johon kannattaa tarttua, vaikka sarjan ensimmäinen osa olisi jäänyt lukematta. Tarina sijoittuu vuosisatoja Maresin tapahtumia edeltävään aikaan.

Romaani kertoo useista naisista, jotka kaikki ovat kukin omalla tavallaan päätyneet hirmuhallitsijan Iskanin alaisuuteen. Iskan on omaa etuaan tavoitteleva visiirin poika, joka onnistuu hurmaamaan Kabiran, jolle on uskottu taianomaisen Anji-lähteen salaisuudet. Iskan tajuaa heti lähteen mahdollisuudet ja ottaa sen haltuunsa, alistaen samalla Kabiran. Kabirasta tulee Iskanin vaimo, jonka ainoa tehtävä on synnyttää Iskanille perillinen. Iskanin valta kasvaa ja hän pääsee sitä kautta alistamaan lukuisia muitakin naisia, jotka kaikki saavat tarinan edetessä oman äänensä esille.

Turtschaninoff on kirjoittanut ansiokkaan fantasiaromaanin, jota on vaikea laittaa mihinkään lokeroon. Se ei ole mikään huono asia. Naondel on kaunista, viisasta fantasiaa, joka hyödyntää sujuvasti fantasiakirjallisuuden konventioita, mutta josta kuitenkin puuttuvat suurimmat fantasiakliseet. Miljöönsä vuoksi sen luokittelisi helposti lasten- tai nuortenkirjaksi, mutta tarinan sisältöä, raakuus ja teemat ovat selkeämmin kypsemmälle lukijalle suunnattuja. Kirjasta nauttii taatusti moneikäinen lukija, tosin nuorimmille tätä en suosittelisi ahdistavien kohtauksien takia.

Erityistä kiitosta romaanille on annettava sen rakenteesta. Jokainen nainen pääsee ääneen vuorollaan, jotkut kauemmaksi aikaa kuin toiset, mutta silti jokainen tuntuu ehtivän kertoa kaiken, mitä he haluavat sanoa. Rakenteesta muodostuu haikea kokonaisuus, joka jättää jälkeensä myyttisen tunnelman. Voin sieluni silmin nähdä jossain Menos-saaren, jolle naisjoukko romaanin lopussa saapuu.

ALKUPERÄINEN NIMI: Naondel. Krönikor från röda klostret
SIVUJA: 397
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2016 (suom. 2016)

SUOMENTANUT: Marja Kyrö
MISTÄ MINULLE: Oma ostos Turun kirjamessuilta

Julkaistu aiemmin Spinissä 1/2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...