maanantai 4. syyskuuta 2017

Lyhyesti: sarjakuvia

Noelle Stevenson, Grace Ellis, Shannon Watters, Brooke A. Allen & Maarta Laiho: Lumberjanes vol 2. Friendship to the Max


SIVUJA: 126 (sis. liitteet)
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: BOOM! Box
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Lumberjanes vol 2. Friendshop to the Max on jatkoa tarinalle, jonka aloitti albumi Beware the Kitten Holy. Sarjakuva kertoo tyttöjen kesäleiristä, erityisesti Roanoke-mökin asukeista Jo'sta, Aprilista, Mollysta, Malista ja Ripleystä. Edellisessä osassa viisikko löysi kolmisilmäisiä kettuja, päätyi ratkomaan kummallisia anagrammeja ja sitä kautta löysi kirotun poikien leirin.

Albumi jäi jännään paikkaan, minkä takia toisen volumin lukeminen hämmensi, sillä tarina jatkuu taas kesäleiriltä, mukavasti ystävyysrannekkeiden askartelulla. Poikien leiri tuntuu unohtuneen tyystin. Minun piti jopa tarkistaa, luenko vahingossa vaikkapa volumea kolme. 

Onneksi tarina löytää pian itsensä ja alun hämmennys muuttuukin ymmärrykseksi. Sarjakuvan juoni on outo, vauhdikas ja välillä aivan överiksi vedetty, mutta silti se toimii. Tietääkseni Lumberjanes on kaveriporukan yhteistyön tulos, ja ruuduista onkin luettavissa erittäin erikoisella huumorintajulla varustetun tekijätiimin aivoriihien tulos. 

Aion ehdottomasti lukea sarjaa eteenpäin. Piirustuystyyli miellyttää ja janoan kertomuksia tyttöjen välisistä ystävyyssuhteista.





Hanna-Pirita Lehkonen (toim.): Lepakkoluola
SIVUJA: 151
KUSTANTANUT: Team Pärvelö
JULKAISTU: 2014
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta



Kirjaston suositushyllyltä sattumalta mukaan tarttunut sarjakuva-antologia käsittelee tyttöjen välisiä suhteita, niin romanttisia kuin platonisia, spekulatiivisesta näkökulmasta. Jokaisessa sarakuvassa on jonkinlainen juju, joko yliluonnollinen tai jollain tapaa historiallinen. 

Lyhyiden sarjakuvien tyyli vaihtelee tosi ammattimaisen näköisestä jäljestä pöytälaatikkopiirtelyyn. On selvää japanilaisella tyylillä piirrettyä sarjakuvaa sekä täysin omanlaista revittelyä. Pisimmillään juttuihin on mahtunut kokonainen parisuhde, lyhyimmillään sarjakuvissa käsitellään jotain hetkeä vain muutaman sivun verran.

Albumia voisi kuvailla sanoilla ihan ok. Se ei herättänyt suuria tunteita loistavuudellaan, mutta ei se myöskään turhauttanut huonoudellaan. Tarinoita luki aina pari kerrallaan. Joissain oli hauskoja ideoita, jotkut muistaa lukemisen jälkeen heikommin. Jos joskus tähän törmää kirjastossa tai jossain kaupassa, suosittelen silti tarttumaan. Tekijät ovat kotimaisia.

Sisällys:
Hanna-Pirita Lehkonen: Noita
Anaye & Marri elahay: Metsän kosija
Multa: Kylmä kartano
Susanna "Suspu" Nousiainen: Villikentauri
Petra Nordlund: Tarina
Ainur Elmgren: Mieletön blues
Dawn Davis & Ella Kurki: Hapax Legomenon
Miukki Kekkonen: Mary
Tubbs: Calamity Vs. Annie
Taina "Myrtnai" Koskinen & Mikko Haatainen: Uskollinen palvelija
Joiku Rauhala: Metsänpeitto
Raakel Hokkanen: Samurai-luokan nainen
Muura Parkkinen: Sapfo
Ered: Swing



Marguerite Abouet (tekstit) & Clément Oubrerie (kuvat): Aya. Elämää Yop Cityssa
ALKUPERÄINEN NIMI: Aya de Yopougon
SIVUJA: 112
KUSTANTANUT: Arktinen banaani
JULKAISTU: 2005 (suom. 2010)

SUOMENTANUT: Kirsi Kinnunen
MISTÄ MINULLE: Oma ostos
Aya-albumit ovat olleet jo pitkään esillä niin kirjastoissa kuin erilaisissa lukupiireissä ja kirjasuosituslistoilla. Kuulemma Ayaan kannattaa tutustua, jos haluaa tutustua autenttisesti kuvattuun Norsunluurannikon elämään. Tämä albumi tuli vastaan Sammakko-kirjakaupan alelaatikossa, joka on aina liikkeen ulkopuolella houkuttelemassa asiakkaita liikkeeseen sisälle. Albumi maksoi huimat 2 euroa, joten päätin, että on aika tutustua Ayaan.

Ensimmäiseksi huomasin, että Aya-albumeita on paljon, mutta vain ensimmäinen osa on suomennettu. Tämä on harmi, sillä albumin tarina jää pahasti kesken. Periaatteessa albumissa ei ole mitään suurta eeppistä juonta, vaan tarina luottaa ihmissuhteisiin. Eräs iso ihmissuhdekuvio kuitenkin jää kesken.


Ayan kerrontatyyli on sellainen, mihin en ole törmännyt aikaisemmin. Kaikki ruudut ovat samankokoisia ja kohtaukset vaihtuvat ilman varoitusta. Tästä tulee erikoinen, eteenpäin tykittävä tunnelma, jonka seurauksena albumia on vaikea laskea käsistä. Yhtäkkiä koko albumi onkin luettu loppuun. Vaikka Aya on sarjan nimihenkilö, tarina kertoo tasapuolisesti kaikista Ayan lähipiirin ihmisistä. On ystävät, sisarukset, vanhemmat ja vanhempien tutut.

Albumi kertoo yhden kaupungin ihmisten elämästä ja se on sellaiseen mielestäni hyvä, mutta en koe, että olisin jollain tapaa muuttunut ihmisenä luettuani sen. Sarjakuva vastasi odotuksiin, ja suosittelen sitä kyllä, jos lukemista harkitsee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...